Kasvun ja rakentamisen aika

Keskiajalla Ruotsi liitti valtakuntaansa suuren osan nykyisen Suomen alueesta, joka jaettiin yhdeksään hallintoalueeseen eli linnalääniin. Linnaläänien keskuksiksi rakennettiin linnoja, joista ensimmäisinä valmistuivat Turun, Hämeen ja Viipurin linnat. Turun linnan rakentaminen alkoi 1200-luvun lopussa. Paikaksi valittiin puolustuksen kannalta otollinen kalliosaari, joka sijaitsi Aurajoen suulla.

Linnojen päälliköiksi valittiin hallitsijan luottamusta nauttivia käskynhaltijoita. He hallitsivat alueitaan, edustivat kuninkaan tuomiovaltaa ja keräsivät voutiensa avulla veroja paikallisilta asukkailta. Keskiajan kuluessa osittain puurakenteisesta linnaleiristä kasvoi mahtava kivilinna, josta pystyttiin valvomaan joen varren kauppapaikkoja ja Turkuun suuntautuvaa liikennettä. Valtionhoitaja Sten Sture vanhempi toteutti Turun linnan laajimmat rakennustyöt 1400-luvun lopulla.

Keskiajan kuluessa linnasaari laajeni maan kohoamisen myötä. Paljastuneelle maalle rakennettiin linnan suojaksi varustuksia ja esilinnan rakentaminen alkoi. Nykyiseen laajuuteensa Turun linna valmistui 1500-luvulla. Tuolloin linnan puolustuksellinen merkitys hiipui ja se muutettiin renessanssityyliseksi asuinpalatsiksi.

Puolustuslinnasta asuinpalatsiksi

Kuningas Kustaa Vaasa piti linnaa epämiellyttävänä ja kirjoitti eräässä kirjeessään 1556 ”linnan raihnaisista taloista ja huoneista”. Linnan sijainti oli kuitenkin strategisesti tärkeä vielä Vaasa-ajalla. Kustaa Vaasa jakoi valtakuntansa neljään herttuakuntaan. Hän antoi Suomen alueen hoidettavaksi toiseksi vanhimmalle pojalleen Juhanalle.

Suomen herttua Juhana muutti Turun linnaan 1556 ja linnassa käynnistettiin laajat uudistustyöt renessanssin hengessä. Vanhat solakäytävät korvattiin porrastorneilla ja päälinnan itäinen sisäänkäynti uusittiin rakentamalla laskusillan tilalle porrashuone 1558. Päälinnaan rakennettiin komea renessanssikerros herttuan- ja herttuattarensaleineen. Turun linnasta tuli herttua Juhanan residenssi ja hallinnon keskus.

Suojavarustukseksi rakennetun esilinnan merkitys muuttui, kun sitä laajennettiin ja sinne rakennettiin lisää huonetiloja. Esilinnassa oli palvelusväen huoneita ja talouden hoitoa palvelevia tiloja sekä karjasuojia. Linnan pääportti siirrettiin 1549 joen puolelta nykyiselle paikalleen esilinnaan. Portilta johti maantie kaupungin keskustaan.

Linnan muuttuvat tehtävät

Esilinna oli 1600-luvulla lääninhallinnon, kenraalikuvernöörin kanslian ja hovioikeuden keskuspaikka. Ruotsi pyrki sotimalla laajentumaan suurvallaksi ja tarvitsi enemmän verotuloja ja sotamiehiä myös Suomen alueelta. Suomen siviili- ja sotilashallintoa hoitamaan perustettiin kenraalikuvernöörin virka. Tavoitteena oli kehittää alueen oloja ja valvoa virkamiesten toimia.

Tunnetuin kenraalikuvernööreistä oli kreivi Pietari Brahe, joka nimitettiin virkaan 1637. Hän muutti Turun linnaan puolisonsa kanssa. Heitä varten esilinnan tiloja kunnostettiin ja sisustettiin muodin mukaisiksi. Esilinnassa oli yksityistilojen lisäksi kenraalikuvernöörin virasto. Päälinna oli Brahen aikana vähäisessä käytössä, sillä sen tilat olivat vaurioituneet vuonna 1614 sattuneessa suuressa tulipalossa. Elämä linnassa hiljeni, kun kreivi Brahe muutti pois 1651 ja hovioikeus ja lääninhallinto siirrettiin kaupungin keskustaan vuosisadan lopulla.

Siviilihallinnon siirryttyä kaupungin keskustaan 1600-luvun lopulla linna jäi sotaväen ja vankilan käyttöön. Turun linna oli vuorotellen Ruotsin ja Venäjän sotavoimien käytössä. Esilinnaan oli sijoitettu joukko-osastojen toimistoja ja niitä palvelevia verstaita. Päälinna oli kirkkoa lukuun ottamatta enää varastokäytössä. Siellä säilytettiin viljaa, ruutia, aseita ja varusteita. Sotaväki poistui linnasta 1830-luvulla ja vankilana linnaa käytettiin 1800-luvun lopulle asti.

Linna museona

Museotoiminta alkoi Turun linnassa vuonna 1881. Turun kaupungin historiallinen museo sai silloin toimitiloikseen muutamia esilinnan huoneita. Museo avautui yleisölle 1885. Esilinnassa toimi museon alkuaikoina myös vankila. Lisää tiloja vapautui museon käyttöön, kun viimeiset vangit siirrettiin uuteen Kakolanmäen vankilaan 1891.

Museotoiminta sujui hyvin ja myös päälinnan tilat haluttiin kunnostaa ja avata yleisölle. Toinen maailmansota ja talvisodan pommituksista aiheutuneet tuhot kuitenkin keskeyttivät museotoiminnan lähes kokonaan. Jatkosodan ensimmäisenä päivänä 1941 päälinnaan osui palopommi, joka tuhosi puurakenteet ja muun muassa 1700-luvulla rakennetun kirkon perusteellisesti. Viiden vuoden ajan päälinna oli raunioina, minkä jälkeen aloitettiin perusteellinen tutkimus- ja korjaustyö. Esilinna avattiin uudelleen yleisölle pian sodan jälkeen ja päälinnakin avasi ovensa korjausten valmistuttua 1961.

Nykyään Turun linnan näyttelyt kertovat linnan ja siellä eläneiden henkilöiden historiasta, sekä esittelevät Turun kaupunginmuseon laajoja esinekokoelmia. Linnan jokaisella huoneella ja näyttelyesineellä on oma tarinansa, jotka tutustuttavat vieraansa vuosisatojen takaiseen elämään linnan muurien suojissa.