Keskiajalla Ruotsi liitti valtakuntaansa suuren osan nykyisen Suomen alueesta, joka jaettiin yhdeksään hallintoalueeseen eli linnalääniin. Linnaläänien keskuksiksi rakennettiin linnoja, joista ensimmäisinä Valmistuivat Turun, Hämeen ja Viipurin linnat. Turun linnan rakentaminen alkoi 1200-luvun lopussa. Paikaksi valittiin puolustuksen kannalta otollinen kalliosaari, joka sijaitsi Aurajoen suulla. Sieltä pystyttiin valvomaan joen varren kauppapaikkoja ja Turkuun suuntautuvaa liikennettä.
Linnojen päälliköiksi valittiin hallitsijan luottamusta nauttivia käskynhaltijoita. He hallitsivat alueitaan, edustivat kuninkaan tuomiovaltaa ja keräsivät voutiensa avulla veroja paikallisilta asukkailta. Linnoja käytettiin hallinnon keskuksina, sotavoimien tukikohtina ja puolustusasemina.
Turun linnan vaiheittaisen rakentamisen ja laajentamisen voi havaita linnan sokkeloisista reiteistä, umpeen muuratuista ovi- ja ikkuna-aukoista sekä salaperäisistä portaista. Pienestä, osin puurakenteisesta linnoituksesta kasvoi vuosisatojen kuluessa mahtava kivilinna.
Nostoja linnan historiasta
Turun linnan rakentaminen alkoi 1280-luvulla.
Suomen alueen päämies Matias Kettilmundinpoika piti linnassa ritarihoviaan 1300-luvun alussa.
Linna toimi tärkeänä linnakkeena Kalmarin unionin itäisillä alueilla 1400-luvulla.
Hovielämä oli loisteliainta 1550–1560-luvuilla herttua Juhanan aikaan.
Linna oli maaherran virka-asuntona 1600-luvulla.
Linnaa pidettiin sotaväen kasarmina ja varastona 1700-luvulla.
